1917-1920
Poliisitoimintaa sekasorron jälkeen
1920-luku
Poliisit nuoren valtion virkamiehinä
1930-luku
Laittomuuksia ja väkivaltaa
1940-luku
Sota ja poikkeusoloja
1950-luku
Herrasmiespoliisi palveli ja yleislakko koetteli
1960-luku
Liikennevalistusta ja huumerikollisuuden kasvua
1970-luku
Ammatillista erikoistumista ja poliisilakko 1976
1980-luku
Työturvallisuutta ja kenttätoiminnan uudelleen arviointia
1990-luku
Kansainvälistyvä ja monimuotoistuva työ
2000-luku
Lakimuutoksia ja uusia toimintatapoja
2010-luku
Nettipoliiseja ja kyberrikollisuutta
1917-1920Poliisitoimintaa sekasorron jälkeen
Pienoismalli Suomenlinnan poliisikoulusta Susisaaren Palmstiernan linnakkeessa. Valtion väliaikainen poliisikoulu aloitti Helsingin poliisilaitoksen tiloissa jo syksyllä 1918. Seuraavana kesänä koulu siirrettiin Suomenlinnaan, missä se toimi aina vuoteen 1961 asti. Poliisikoulu koulutti sekä miehistöä että päällystöä. Alokaskoulutuksen tärkeimpiä väyliä olivat läänien ja Liikkuvan Poliisikomennuskunnan kurssit. Vielä 1960-luvulla oli mahdollista aloittaa poliisiura ilman kursseja ja vasta jonkin aikaa työskenneltyään poliisi osallistui miehistökurssille. Kuva: Polamk/Paula Huvinen.
Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Heti seuraavan vuoden tammikuussa syttyi sisällissota kilpailevien järjestyskaartien, sosialistisen punakaartin ja porvarillisen valkokaartin välillä. Sota päättyi valkoisten voittoon toukokuussa. Hävinnyttä vasemmistoa rangaistiin ankarasti vankileireillä. Kansa oli poliittisesti jakautunut.
Venäläistämisvuosina (1899-1905, 1908−1917) poliisi oli ollut vaikeassa tilanteessa. Hallitsijan asettamat velvollisuudet poliiseille olivat monesti ristiriidassa sen kanssa, mikä oli kansan käsitys ja odotukset laillisuudesta. Itsenäisessä Suomessa poliisin oli löydettävä uusi paikkansa yhteiskunnassa, sillä nyt se ei enää toiminut osana hallitsijan valtakoneistoa, vaan toimi kansan asettamana yhteiskuntajärjestyksen puolustajana ja rikollisuuden torjujana.
Itsenäisyyden ensivuosina uusien konstaapelien koulutus oli vakiintumatonta ja palkkaus vaatimatonta. Etsivä keskuspoliisi (EK) perustettiin elokuussa 1919. Sen kohde oli maanalainen Suomen Kommunistinen puolue (SKP). Itärajan loikkariliikenne oli vilkasta niin Suomen kuin Neuvosto-Venäjän suuntaan. Venäläisemigrantteja valvottiin tarkkaan ja Ahvenanmaalla pidettiin silmällä paikallisia separatisteja.
Itsenäisen Suomen poliisin ensimmäinen virkapuku otettiin käyttöön syksyllä 1918. Sen luonnosteli Akseli Gallen-Kallela ja suunnittelutyön vei loppuun Jorma Gallen-Kallela. Virkapukua pidettiin epäonnistuneena. Sitä moitittiin yleisesti tyylittömäksi ja epäkäytännölliseksi. Syitä huonoon lopputulokseen oli monia. Virkapuku oli otettu käyttöön hyvin nopealla aikataululla ja puvut tehtiin sota-ajan pulasta johtuen huonoista materiaaleista.
Ensimmäiset poliisikoirat. Suomen ensimmäinen poliisikoira Hektor von der Volmeburg tuotiin Saksasta Helsingin poliisilaitokselle toukokuussa 1909. Se palveli lähes 10 vuotta poliisikoirana ja kuoli vuonna 1919. Hektor voitti useita poliisikoirakilpailuja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Poliisikoirakoiratoiminta lakkasi sisällissodan aikana 1918. Poliisikoirien valtakunnallinen koulutus ja siitostoiminta alkoivat uudelleen Imatran Vuoksenniskalla keväällä 1919. Poliisikoirien koulutus siirtyi vuonna 1920 Hämeenlinnaan.
337210 Tampere
poliisimuseo(at)poliisi.fi