1917-1920
Poliisitoimintaa sekasorron jälkeen
1920-luku
Poliisit nuoren valtion virkamiehinä
1930-luku
Laittomuuksia ja väkivaltaa
1940-luku
Sota ja poikkeusoloja
1950-luku
Herrasmiespoliisi palveli ja yleislakko koetteli
1960-luku
Liikennevalistusta ja huumerikollisuuden kasvua
1970-luku
Ammatillista erikoistumista ja poliisilakko 1976
1980-luku
Työturvallisuutta ja kenttätoiminnan uudelleen arviointia
1990-luku
Kansainvälistyvä ja monimuotoistuva työ
2000-luku
Lakimuutoksia ja uusia toimintatapoja
2010-luku
Nettipoliiseja ja kyberrikollisuutta
1950-lukuHerrasmiespoliisi palveli ja yleislakko koetteli
Poliisin virkatakki m1951. Tämä virkapuku uudistus tehtiin Helsingin kesäolympialaisia silmälläpitäen. Sotilasmallisten univormujen tilalle tulivat avonaiset, herrainkaulukselliset takit. Suomalaisen poliisin haluttiin näyttävän modernilta. Kuva: Poliisimuseo/ Emilia Anundi.
Sisäpoliittinen tilanne rauhoittui, mutta rikollisuus jatkoi kasvuaan ja ankarat seuraamukset nostivat vankilukuja. Rikostorjuntaa kehitti vuonna 1955 perustettu keskusrikospoliisi (KRP). Omaisuusrikoksia poliisi yritti vähentää kansalaisten moninaisella valistuksella.
Helsingin olympialaiset 1952 olivat merkittävä kansainvälinen tapahtuma Suomelle. Järjestyksenpidon paineet kohdistuivat erityisesti Helsingin poliisilaitokselle (HPL). Turvallisuutta vartioimaan komennettiin 900 poliisia eri puolelta Suomea. Heille sekä HPL:n henkilökunnalle annettiin koulutusta, jossa kiinnitettiin huomiota esiintymiseen, käyttäytymiseen, yleisöpalveluun, opastustoimintaan, poliisitaktiikkaan, liikenteenohjaukseen sekä pääkaupungin tuntemukseen. Myös ruotsin ja englannin kielen taitoa paranneltiin.
Tieliikenne kasvoi ja vaati erikoistoimia. Liikkuva poliisi (LP) aloitti vuonna 1956 ennalta estävän työn maanteillä. Hyvän tahdon eli Good will-toiminnalla opastettiin, ohjattiin ja neuvottiin tienkäyttäjiä sekä autettiin pulaan joutuneita. Euroopan ensimmäisiä poliisi-tekstillä varustetut kattokilpiä ilmestyivät poliisiautojen katoille. Kansalaiset säikähtivät, ja kerrotaan jopa ojaanajoja sattuneen poliisikilpien takia.
Yleisen järjestyksen ylläpitämisessä poliisi joutui koetukselle vuoden 1956 yleislakossa, jossa se joutui vastakkain kansalaisten kanssa. Tilanne oli monille konstaapeleille vaikea, sillä he kuuluivat SAK:n alaiseen poliisien ammattiliittoon. Sisäasiainministerin ohjeiden mukaan poliisin oli mm. huolehdittava järjestyksestä, turvattava ei lakon alainen liikenne ja estettävä työssäkäyvien häirintä. Muuten oli vain tarkkailtava tilannetta. Kaupungeissa lakkolaiset lähtivät suurin joukoin kaduille ja estivät väkivalloin mm. liikennöitsijöitä ajamasta linja-autoja ja takseja. Huoltoasemilla käytiin "bensasotaa" polttoaineen myynnin estämiseksi. Työnantajat tulkitsivat lakkolaisten pienetkin häiriöt kapinoinniksi. Välikäteen joutunut poliisi ei saanut selkeitä ohjeita, miten mellakoihin sai puuttua ja siksi sen toiminta vaihteli eri puolilla maata.
Helsingin kesäolympialaiset 1952. Poliisi selviytyi kisojen turvallisuusjärjestelyistä hyvin. Varsinkin Helsingin poliisilaitos sai kokemusta suurtapahtumien järjestämisestä.
Poliisin käsiradiopuhelin. Ensimmäiset mukana kannettavat radiopuhelimet saatiin olympialaisiin. Jo ennen kisoja varustauduttiin hankkimalla poliisille kauko- ja lähiradioliikenteen viestilaitteita. Kisojen katsomovalvonnan ja liikenteenohjauksen helpottamiseksi poliisin käytössä oli muun muassa 30 kappaletta Handie-talkie BC 611-C -radiokäsipuhelimia. Ne oli ostettu Posti- ja telehallitukselta, joka oli puolestaan ostanut ne Yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastosta.
Yleislakko 1956. Kun poliisi alkoi puuttua lakon rähinöintiin, muuttui tilanne heidän ja lakkolaisten vastakkainasetteluksi. Poliisien ammattiliitto erosi SAK:sta lakon jälkeen.
Yleislakko 1956. Ratsupoliisit tulivat paikalle yleislakon kiivaimpina päivinä. Hevoset vauhkoontuivat väkijoukon keskellä, kun puuklapeja ja jääpaloja heiteltiin niitä kohti. Tampereella perimätiedon mukaan mellakointi lakkasi, kun poliisin ratsu kuoli hulinoinnin keskellä.
Nuoria Helsingin Kaisaniemenpuistossa vuonna 1954. Poliisia huolestutti nuorten aiheuttamat järjestyshäiriöt. Nuorilla oli enemmän aikaa ja rahaa. Perinteiset ajanviettomuodot menettivät hohtoaan. Tilalle tulivat uudet nuorisokulttuurin ilmiöt: moottoripyörillä ajelu eli "pärinäpojat" ja "surinasussut" sekä uusi musiikkityyli, rock'n'roll.
Herrasmiespoliisi palveluksessanne. Poliisin rooli kansalaisten palvelijana alkoi muuttua. Poliisin tuli olla herrasmies, joka on ystävällinen, helpommin lähestyttävä ja kansalaisia neuvova.
Helsingin poliisisoittokunta perustettiin vuonna 1947. Sen toiminta nähtiin oivallisena keinona lieventää kansalaisten ja poliisin välistä jännitettä. Suomalaisten tietoisuuteen orkesterin johti viihdemusiikin arvostettu ja pidetty ammattilainen Georg Malmstén. Hänen kerrotaan tehneen sinunkaupat soittajien kanssa saunaillassa pystyäkseen haukkumaan heidät paremmin.
Nopeudenvalvontaa 1950-luvulla. Ennen liikennetutkia ajonopeuksia valvottiin sekuntikellolla. Tielle mitattiin matka, kellosta katsottiin ajoaika ja taulukosta nähtiin ajettiinko ylinopeutta vai ei.
"Lentävien" moottoripyörät. Ensimmäiset BMW-merkkiset solo-moottoripyörät tulivat LP:lle vuonna 1958. Kansan suussa heitä kutsuttiin "jäätelökauppiaiksi". Nimitys tuli siitä, kun pyörän valkoinen sivulaukku muistutti jäätelömyyjän hiilihappojäälaukkua.
Good will -auto tarvikkeineen. Poliisiautojen näkyvät tunnukset lisääntyivät, kun niiden huomattiin vähentävän ylinopeuksia ja liikennerikkeitä.
Vinkkamiehet eli liikenteenohjaajat olivat tuttu näky kaupungeissa ruuhka-aikoina. He ohjasivat vilkkaiden risteyksien liikennettä käsimerkein "pöntöstä" eli korokkeella seisten. Nopea hahmotuskyky ja rytmitaju olivat hyvän vinkkamiehen valtteja.
Kaupunkilaiset pitivät vinkkamiehistä. Välillä risteyksien lähelle kerääntyi väkeä seuraamaan konstaapelien pyörähtelyä ja käsien sulavaa liikehdintää. Joulun aikaan tutuiksi tulleille konstaapeleille tuotiin lahjoja korokkeiden luo.
Liikenteenohjaajat hävisivät 1970-luvulla katukuvasta, kun liikennevalot yleistyivät.
Metsästyksen ja kalastuksen valvonnasta huolehtivat Liikkuvan poliisin (LP) eräpoliisit 1950-luvulta alkaen. He valvoivat mm. kaato- ja kalastuslupia, aseista ja ampumatarvikkeista annettuja määräyksiä sekä koirakuria. He työskentelivät yksin, talvisin maastossa hiihtäen, kesäisin veneellä tai jalkaisin.
337210 Tampere
poliisimuseo(at)poliisi.fi