1917-1920
Poliisitoimintaa sekasorron jälkeen
1920-luku
Poliisit nuoren valtion virkamiehinä
1930-luku
Laittomuuksia ja väkivaltaa
1940-luku
Sota ja poikkeusoloja
1950-luku
Herrasmiespoliisi palveli ja yleislakko koetteli
1960-luku
Liikennevalistusta ja huumerikollisuuden kasvua
1970-luku
Ammatillista erikoistumista ja poliisilakko 1976
1980-luku
Työturvallisuutta ja kenttätoiminnan uudelleen arviointia
1990-luku
Kansainvälistyvä ja monimuotoistuva työ
2000-luku
Lakimuutoksia ja uusia toimintatapoja
2010-luku
Nettipoliiseja ja kyberrikollisuutta
1980-lukuTyöturvallisuutta ja kenttätoiminnan uudelleen arviointia
Radiokäsipuhelin Sonab HR 4016P, käytössä vuosina 1982-2004. Poliisin viestiliikenne on aina kiinnostanut myös suurta yleisöä. Ensimmäiset poliisin salatut verkot saatiin käyttöön 1980-luvulla. Niitä rakennettiin yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa, mikä nosti Suomen osaamista viestijärjestelmien kehittäjänä. Kuva: Poliisimuseo/ Reetta Tervakangas.
Järjestyshäiriöistä keskusteltiin paljon, sillä aikuisväestön alkoholiongelmien ohelle nousi nuorten juopottelu. Lähipoliisien työ tuotti tuloksia häiriöiden ja rikosten ennaltaehkäisyssä. Toiminta laajeni koko maahan ja poliisi teki yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden, kouluviranomaisten ja alueen asukkaiden kanssa. Huoltopoliisien työt loppuivat, kun irtolaislaki kumottiin vuonna 1986. Ympäristö-, huume- ja talousrikokset lisääntyivät. Tyypillisiä olivat laajat petossarjat, joihin liikemiehet syyllistyivät talouden nousukautena.
Poliisit pitivät pitkään heihin kohdistuvaa väkivaltaa työhön kuuluvana. Alettiin katsoa, että poliisiin kohdistettu väkivalta rikkoo yleistä oikeushyvää ja yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Poliisien ammattietiikka nousi laajemman mielenkiinnon kohteeksi. Vanhemman polven karskin poliisitaktiikan aika oli ohi.
Rikostutkinnan pakkokeinot olivat Suomessa kansainvälisesti vertailtuna laajat ja niitä supistettiin esitutkinta- ja pakkokeinolaissa vuonna 1989. Pidätysaikoja lyhennettiin kolmeen päivään ja vangitsemisoikeus siirtyi tuomioistuimille. Esitutkinnassa epäiltyä oli kohdeltava syyttömänä ja tutkinnassa tuli noudattaa vähemmän haitan periaatetta. Rikosilmoitusten vastaanottokynnys aleni.
Helsingin Jakomäen pankkiryöstöstä alkoi panttivankidraama, joka päättyi Mikkelin torin räjähdykseen 9.8.1986. Naispuoliset panttivangit pääsivät pakenemaan kaapparin autosta, ja Karhu-ryhmälle annettiin käsky hyökätä miespanttivangin vapauttamiseksi. Poliisi ampui kohti pakoautoa, kaappari räjäytti auton, jolloin hän ja panttivanki kuolivat. Kuusi poliisia loukkaantui, heistä kaksi hengenvaarallisesti. Tapauksen jälkeen nousi julkisuuteen kysymys poliisin vastuurajoista ja kenttätoiminnan uudelleen järjestämisestä. Esille tuli puutteita myös poliisin tiedottamisessa ja alkoi laaja keskustelu poliisin voimankäytön vastuukysymyksistä. Voimankäytön ja kenttätoiminnan järjestelmällinen kehitystyö alkoi ja voimankäytön lainsäädäntöä uudistettiin.
Helsingin poliisilaitos, Pienen Roobertinkadun poliisiasema. Konstaapelit rivissä käskynjaossa kentän päivystyksessä. Sanonta "Let's be careful out there" tuli tutuksi suositusta Hill Street Blues -poliisisarjasta.
Ylikonstaapeli viestipöydän ääressä. Vuosina 1982-1984 otettiin käyttöön poliisin uusi 160 MHz taajuudella toimiva lähiradioverkko koko maassa Lapin lääniä ja Helsinkiä lukuun ottamatta. Se sai nimekseen Povi-verkko. Lapissa otettiin 1985 käyttöön Povia vastaava Lavi-verkko. Poliisin kaukoradiotoiminta loppui 1989.
Nopeasti uusiutuvat viestilaitteet eivät aina toimineet moitteettomasti. Radiopuhelimissa oli niin heikosti kiinni pysyvät akut, että ne putosivat joskus kesken hälytystehtävän. Tarina kertoo: ”Poliisit hajaantuivat metsään takaa-ajaessaan varasjoukkoa. Yksi poliisimiehistä saavutti varkaat ja yrittäessään ilmoittaa työtovereille olinpaikkaa, hän huomasi radiopuhelimen akun irronneen. Tilanne kävi uhkaavaksi, kun pidätetyt huomasivat, ettei poliisi saanut yhteyttä työtovereihinsa. Partiokaverit tiesivät jonkin olevan 'pielessä', kun poliisiin ei saatu yhteyttä. Paikalle hälytettiin lisävoimia, alue piiritettiin usealta suunnalta ja varasjoukko pidätettiin. Hiljaisuuskin oli viesti.”
Tietotekniikka nopeutti tiedonvälitystä. Tiedottamisen tarve suurelle yleisölle lisääntyi, kun paikallisradiot aloittivat lähetykset ja poliisilta kyseltiin reaaliaikaista tietoa. Lehdistö edellytti nopeutta ja tuoreutta uutisissa. Enää ei riittänyt vastaukseksi "tutkimuksen tässä vaiheessa emme kommentoi". Laitoksille palkattiin ensimmäiset tiedottajat.
Rikostutkijan työssä lankapuhelin ja kirjoituskone olivat päivittäisessä käytössä.
Tekninen rikostutkija tallentamassa rikospaikan sormenjälkiä.
Laillisuuskasvatusta koulussa. Kouluvierailut olivat lähipoliisien tärkeää työtä.
Etäinen ja kansalaisille pelottava poliisi väistyi. Konstaapelit tulivat tutuiksi erilaisissa tapahtumissa. Ammatin suosio sai pontta kotimaisesta tv-sarjasta Reinikainen. Siinä järjestyskonstaapeli Artturi Sakari Reinikainen ratkaisi hankalat tilanteet maalaisjärjen, tilanneälyn ja huumorin avulla. Komediaa seurasi noin 2,4 miljoonaa suomalaista. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että Reinikainen oli kaikkien aikojen paras poliisin PR-mies.
Sarjasta sai vaikutteita myös poliisin käyttämä pehmolelu Reini Kaninen, joka oli mukana monissa ennalta estävän toiminnan yleisötapahtumissa.
Korttelipoliisi Tampereen Hervannassa vuonna 1987. Lähipoliisien työnä oli ehkäistä rikollisuuden syitä muiden viranomaisten, asukkaiden ja yhteistyötahojen kanssa.
Pistoolitutka yleistyi. Yleinen nopeusrajoitus taajamissa (50 km/h) ja taajamien ulkopuolella (80 km/h) tuli voimaan vuonna 1987.
Univormupukuiset naiset tulivat poliisin kenttätehtäviin aikaisempaa enemmän. Vuonna 1987 naisia oli 2,2 % kaikista poliisitoimen haltijoista.
Venepoliisi. Poliisi valvoo vesi- ja maastoliikennettä. Neuvonnan, avunannon, nopeuksien ja ruorijuoppojen valvonnan lisäksi venepoliiseille kuuluvat kadonneiden etsinnät, naaraukset, huvilamurrot ja kotihälytykset.
337210 Tampere
poliisimuseo(at)poliisi.fi