1990-lukuKansainvälistyvä ja monimuotoistuva työ

Ulkomaalaisten määrä kasvoi huomattavasti Suomessa. Erityisesti Somaliasta ja entisen Jugoslavian alueelta tuli turvapaikanhakijoita maahan. Oleskelu- ja turvapaikkahakemusten käsittely siirtyi paikallispoliisille vuonna 1990. Kielteisen päätöksen saaneiden käännytykset kuuluivat myös poliisille.

Neuvostoliiton romahtaminen ja rajojen aukeaminen lisäsi rikollisuutta Suomessa. Venäläisten ja virolaisten hallitsemat rikollisliigat johtivat prostituutiota. Poliisin toivottiin puuttuvan varsinkin häiritsevään katuprostituutioon. Helsingin järjestyssäännöt kielsivät prostituution julkisella paikalla vuonna 1999. Toiminta siirtyi piiloon katseilta "maan alle" ja levisi myös muualle Suomeen.

Vuosikymmenenalun talouslama merkitsi säästöpaineita poliisille. Tämä näkyi esimerkiksi rikostutkinnassa, jossa ns. massarikosten eli pienempien omaisuusrikoksien ja pahoinpitelyiden tutkinta jäi vähemmälle huomiolle. Vuonna 1996 poliisipiirien määrä vähennettiin 229:stä 90 kihlakuntaan. Uudistettu poliisilaki 1995 painotti ennaltaehkäisevää työtä. Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma vuodelta 1999 korosti paikallista turvallisuusyhteistyötä eri viranomaisten välillä.

Laman aikana yhteiskunnalliset ongelmat kasvoivat ja näkyivät mm. asuntomurtoina, autovarkauksina ja rattijuopumuksina. Poliisin järjestyksenpitotyyli muuttui ”sallivammaksi”, sillä konstaapelit eivät enää puuttuneet humalaisten toilailuihin ellei niihin liittynyt rikosta. Nuorison viikonloppurähinöihin ja jengitappeluihin puututtiin voimakeinoin. Oulussa vuonna 1990 koulujen alkamista edeltävänä nk. kristalliyönä nuoriso riehui, rikkoi näyteikkunoita ja tilanne riistäytyi poliisin hallinasta.

Ulkomailta tuli esimerkkejä vakavasta joukkoväkivallasta isoissa tapahtumissa. Poliisi kehitti ensin hiljaisuudessa Suomeen mellakkapoliisia (MELPO). Nimi muutettiin pian joukkojenhallinta- eli JOUHA- poliisiksi, koska se vastasi paremmin toimintaa maassamme. JOUHA-joukot varautuivat isoihin kansainvälisiin kokouksiin, urheilukisoihin ja erilaisiin mielenilmauksiin mm. ydinvoimaloita tai turkishuutokauppoja vastaan. Vakavia järjestyshäiriöitä oli Irakin lähetystön edessä vuonna 1991 ja nk. Murrostorstaina 1993, jolloin työttömät osoittivat mieltään Eduskuntatalon edessä. Itsenäisyyspäivien protestit alkoivat Presidentinlinnan edustalla vuonna 1996.

Median kiinnostus poliisin työtä ja rikollisuutta kohtaan kasvoi. Lehdistöllä oli erikoistuneita rikostoimittajia, joiden suosituin aihe oli talousrikollisuus. Poliisi-tv esitteli avoimia rikosjuttuja ja pyysi silminnäkijöiden vinkkejä juttujen ratkaisemiseksi.

Auto- ja matkustajalautta Estonia upposi 28.9.1994, ja ja surmansa sai yhteensä 852 henkilöä. Rankat ja vaativat pelastus- ja selvitystyöt koskettivat erityisesti pelastuslaitosta ja poliisia. Ennen ajateltiin, että kuormittavista tapauksista tullut stressi piti kestää omin päin. Aikaisemmin poliisien "vertaistuki", tutulle partiokaverille puhuminen, oli ollut ainoa ja hyvä keino selvitä. Nykyään jälkihoitoa tehdään eri tavoin. Estonian uppoamisen jälkeen käynnistettiin Turussa poliisin jälkipuinnin järjestelmä, joka etenee vaiheittain. Heti vaativan ja vaikean tehtävän jälkeen on purkukeskustelu, jota vetää erikoiskoulutettu poliisi. Osallistuminen siihen on pakollista eikä ennen sitä saa lähteä kotiin. Jatkotoimet ovat vapaaehtoisia.

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995. Se toi mukanaan uusia säädöksiä ja mm. Schengenin sopimus edellytti poliisien yhteistyön tehostamista kansainvälisesti.